KeijoHouhala

Hyödytöntä, turhaa vai arvokasta

Kohtaamiset voivat olla väkinäisiä sisällöttömiä tapahtumia, mikäli elämä muodostuu ainoastaan kiireisistä suorituksista. Suoritusten merkitys voi jäädä sekavaksi, ellei arjen kohtaamisia nähdä kokonaisuuksina. Hyvinvoinnista tai jaksamisesta ei piitata, jos elämänhallinta on heikkoa.

Elämä on ainutkertainen aistien muodostama kokemus, joka laajenee kokemusten vaihtamisen yhteydessä -kohtaamisissa. Jokainen on oman onnensa seppä, tekemisissään niin rehellinen kuin pystyy ja yksilön on otettava isompi vastuu elämänsä suunnittelusta ja sen johtamisesta. Lopulta kukaan ei kiitä hyvistä suorituksista, kun elämä jatkuu suoritusten ja yhteisten tapahtumien jälkeen.

Asioilla ja tapahtumilla on kyky ja tarve etääntyä, laimentua ja lopulta unohtua. Niin kai on tarkoitettukin, että eletyn elämän päälle rakennetaan uutta elämää ja uusia mahdollisuuksia. Vastaan tulee koko ajan lisää uusia valitsemisen paikkoja.

Yksilö tasapainottaa omia tavoitteitaan niin ryhmän kuin ympäristön tavoitteiden kanssa. Yhteensovittamista häiritsevät kuitenkin kiire, suorittamisen tarve ja riittämättömyyden tunne. Ne syövät uskoa selviytymisestä, hyväksyttävyydestä ja asioiden hyödyllisyydestä.

Arvomaailma ja arvonmuodostus liittyvät keskeisesti inhimillisiin tekijöihin, jotka ovat kytköksissä sosiaalisiin, taloudellisiin, ekologisiin ja kulttuurillisiin arvoihin. Niiden keskinäinen tasapaino vaihtelee tilanteiden ja tarpeiden mukaisesti.  Pystyäkseen huolehtimaan jaksamisesta ja uudistumisesta on asioiden oltava yksilön kannalta arvojen mukaisesti tasapainossa. 

Tarvitaan pysähtymistä ja rauhoittumista asioiden käsittelyyn. Arjen omakohtaiset kokemukset ja niiden itsekriittinen pohdiskelu edellyttävät analysoimista. On ymmärrettävä, että jokaisella asialla ja tapahtumalla on näkyvät ja näkymättömät puolet. Niillä on myös kytkös menneisyyden merkityksiin ja vaikutuksiin, siksi asioita kannattaisi pohtia, vaikka kysymys- tai väiteparien avulla.

  • Esimerkiksi tuleeko tarpeellisesta hyödytöntä tai tarpeettomasta hyödyllistä?

Pohdinta voi olla vaikeaa, mutta se kannattaa tehdä. Onhan kyse oman elämän valinnoista, niiden perusteluista tai vaikutuksista omaan tulevaisuuteen. Tämä pohdinta johtaa miettimään myös merkityksellisen ja merkityksettömän asian eroja.

Kiireen ja suorituspaineiden vaikutuksesta asiat muuttuvat ajan myötä etäiseksi, tarpeettomaksi ja jopa hyödyttömäksi. Aikaisemmat panokset tai uhraukset eivät välttämättä kosketa uusia toimijoita tai vastaan tulevia tapahtumia, vaikka yhteiskunnan peruslogiikka on muuttumaton. Omaan ainutkertaisuuteen uskotaan kuin pukki omiin sarviinsa. Jokainen elää kuitenkin oman arjen, hengen ja tarpeiden mukaisesti, menneisyyttä sen suuremmin huomioimatta tai kunnioittamatta.

Arvot, käyttäytymismallit ja asenteet periytyvät kotikasvatuksesta, jolloin ne ovat arvojen syvimpiä tulkkeja. Nopeatempoisen maailman, erilaisten arvaamattomien ärsykkeiden tai tapahtumien seassa selviytyminen edellyttää pärjäämistä niin yksilöiden kuin erilaisten joukkojen keskuudessa. Tarvitsemme kannustusta, tukea jaksamiseen ja uusiutumiseen. Kun ei kissakaan pelkillä kiitoksilla elä, niin ei elä ihminenkään.

Itsestä huolehtimiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Oman elämän rakenteen, kiireen ja rytmityksen pitää sopia uuden oppimiseen, tehokkuuteen ja kriittisyyteen. Elämä vaatii jatkuvaa tasapainottamista, koska arvojen epätasapaino kuluttaa, syö tuloksia tai johtaa kyvyttömään toimintaan.

Etäisyyden ottaminen arjen oravanpyörään helpottaa tarkastelemaan asioita objektiivisemmin, arvioimaan niiden merkityksiä ja vaikutuksia. Uusiin kulttuureihin tutustuminen tekee ajattelusta tasapainoisempaa, suhteellisempaa ja kyseenalaistaa omia kipupisteitä, kun asioita näkee toisten tekemien havaintojen ja kokemien merkitysten avulla. Samalla omiakin toiminnallisia lukkoja avautuu. Jokainen etsii elämän tarkoitusta ainutlaatuisuuden ja -kertaisuuden kautta. Näin omat valinnat ja kokemukset ohjaavat etsijöitä eri tavoilla.

Kiire johtaa lisääntyvään kiireeseen, ellei päämäärä, keinot ja tarkoitus ole selkeänä mielessä. Laadullinen ajattelu ja arvonmuodostukseen pohjautuva kriittisyys poistaa turhaa ja merkityksetöntä kohinaa oikean tiedon edestä. Ajattomassa monipaikkaisuuden maailmassa kiire on hyödyttömimpiä tekijöitä. Vastaavasti laadulliset kokemukset ja tulevaisuuskuva ovat merkityksellisimpiä sitoutumisen tukipilareita, joilla tulevaisuus löydetään.

Kannattaa pyrkiä pois kaoottisesta oravanpyörästä. Siirtyä kiireestä laadulliseen toimintaan sekä yksilöiden viisaudesta joukkojen viisauteen. Pitää saada ihmiset ajattelemaan ja teknologia töihin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat