KeijoHouhala

Jääkö kansalle syöty tulevaisuus

Arki syö strategiat. Liiallinen pääoman tuotto nielee tulevaisuuden. Johtajien vaitioloa sitovat yrityksen tavoitteet. Työntekijöille asetetaan kilpailukieltoja. Joka päivä julkaistaan uutta tutkittua ja selvitettyä tietoa.

Listaa voisi jatkaa muillakin tätä aikaa kuvaavilla tiivistyksillä. Elämme nopeatempoisessa digisaatiota kohti etenevässä todellisuudessa. On syytä haastaa ihmiset ajattelemaan toiminnan ja menettelyjen soveltuvuutta nykyaikaan -tulevaisuudesta puhumattakaan. Vaadimme asioiden nopeaa, helppoa, laadukasta ja edullista prosessointia. Asiakas on entistä kärsimättömämpi, joka ilmenee sosiaalisen media kohujen tai tutkimustenkin kautta. Kärsimättömyydestä huolimatta kehityskulut jatkavat matkaansa. Kaupungistumista tai yhteiskunnan palveluvaltaistumista ei voi pysäyttää, koska ilmiöt perustuvat muun muassa ikääntymiseen, teknologian uudistumiseen ja globaaleihin valintoihin.

Tuntuu uskomattomalta, että esimerkiksi Amazon globaalina verkkokauppana pyrkii toimittamaan asiakkaiden tilauksia puolen tunnin vasteajoilla. Nykyisin nopeimmat suomalaiset verkkokaupat pystyvät vuorokauden vasteaikoihin, mutta valtaosalla menee edelleen viikon verran. Tässä on monilla toimijoilla vielä paljon tehtävää ja kirittävää, sillä asiakas päättää mistä ja milloin ostoksia tekee. Elämme voimistuvien reaaliaikaisten vaatimusten keskellä, mutta oma suhtautumisemme on sitkeästi kiinni menneessä.

Nykyisin asioiden yhteiskunnallinen toteuttaminen on käynnistettävä jo ennen lakien voimaantuloa tai selkeitä ohjeistuksia. Tämä edellyttää melkoista epävarmuuden sietokykyä tuttuihin ja turvallisiin aikoihin verrattuna. Julkiset organisaatiot ovat perinteisesti kommunikoineet päätösten avulla, mutta nyt edellytetään itseohjautuvuutta, kokeiluja ja kokemuksista oppimista. Tällaisissa tilanteissa yhteiskunnassa nousevat esille oikeus- ja velvollisuuskysymykset sekä valta- ja vastuukysymykset. Asiat voivat olla selkeitä organisaatioille, mutta sitä ne eivät ole epävarmuudessa eläville ja toimintaa toteuttaville yksilöille. Esimerkiksi on hankala kiistää, että sote/maakuntauudistus olisi huikea päätöksenteon nappisuoritus tai osoitus poliittisesta kyvykkyydestä. Aikaa on kulunut reilu vuosikymmen ja uudistusyrityksiä on takana yli 20 kappaletta. Saattaa tietysti olla, että poliittinen kipuilu vallasta, sen pitämisestä tai kasvattamisesta johtaa kerralla vielä suurempaan kunta- ja maakuntaremonttiin. Vallan tärkeimpien kamareiden sijaintia on vaikea hahmottaa, kun moniulotteisuus ja -tasoisuus on mukana rakenteissa.

Palvelu- ja tietointensiivisyyden lisääntyessä erilasten rakenteiden tai organisaatioiden käy kuin strategioille aamupalapöydässä, ne syödään heti kättelyssä. Elinvoimaisuus pitää varmistaa seutukunnittain, että elinkeinoelämä pystyy tuottamaan alueille elämiseen tarvittavan toimeliaisuuden ja arvonmuodostuksen. Toisena tarkasteluvinkkelinä voisi todeta, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä ja merkityksillä. Valehtelua ei tietysti ole, jos suojaa jotain arvokkaampaa asiaa kuten omaisuutta, kehityskulkua, ideologiaa tai arvokeskittymää. Sitten varmuuden vuoksi tekijöille asetetaan vuosien kilpailukieltoja tai muita toimimisen esteitä.

Sattumien seassa osaoptimoidaan etuja itselle, ryhmälle tai organisaatioille. Tulevaisuutta pitäisi kuitenkin ohjata niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä. Pelaamalla ei saavuteta pelkästään voittoja, eikä pelaaminen tuota parasta kokonaistulosta. Ennen pitkää selviävät pelaamisen ja osaoptimointien vaikutukset ja haitat tulevat näkyviin. Näitä tapahtumia kansalaiset voivat seurata erilaisten selvitysten ja tutkimusten kautta. Kansalaisten rooliin kuuluvat somekohujen käynnistäminen ja yhteiskunnan kulujen maksaminen, kun rakenteiden ja eri ryhmien välistä tasapainoa on järkytetty.

Ei tarvitse olla kovinkaan kaksinen asiantuntija tai tulevaisuuden ennakoija nähdäkseen merkityksen olevan hakusessa ja "päätöksentekokriisien" edelleen jatkuvan. Toimijoita ohjaavat nopeatempoinen tiedontuotanto ja -välitys, jolloin aikaa pohtimiselle ei juuri ole. Vastaukset on saatava kuin apteekin hyllystä tai vaikeudet alkavat kasaantua. Vaarana on, että irralliset asiat ja niistä tehdyt epätarkat ennusteet jättävät kansalaisille jo valmiiksi syödyn tulevaisuuden.

Tämän pohdinnan jälkeen eteen nousee kysymys: Miten kansalaiset, päättäjät ja kaupalliset toimijat osaavat sovittaa tarpeet ja vaatimukset ennakoitavaksi tulevaisuudeksi?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset