Vaurain prosentti vai kansa

Monet asiat ovat keskittyneet, vaikka on tavoiteltu hajautettuja tai laajempia hyötyjä. Asiat ovat sirpaloituneet, vaikka koottua tietoa pitäisi olla enemmän. Saadaanko keskittämällä hajautuksen hyödyt vai hajautuksella sirpaleinen keskittäminen? Monet tekijät, kuten tietointensiivisyys, tukevat asioiden keskittämistä suurempiin kokonaisuuksiin. Tosin lopulta ei ole merkitystä ovatko asiat keskitettyjä vai hajautettuja, kunhan hommat toimivat.

Keskittämisellä saadaan monia synergiaetuja, jotka muodostuvat tekijöiden toisiaan voimistavista seurauksista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki tekijät eivät valitettavasti lisää vain hyötyjä, vaan osa lisää myös haittoja. Otetaan esimerkiksi sote- ja maakuntauudistus. Hankkeessa keskitetään muun muassa omaisuuksia, tiloja ja tietohallintoa. Näin varmasti on järkevää, että toimintaprosesseja ja niiden edellyttämiä tekijöitä arvioidaan ja rakennetaan keskitetysti, vaikka niitä käytetään paikallisesti. Nyt onkin ratkaisevaa, että miten asiat toteutuvat. Toisin sanoen, miten ne jalkautetaan palveluina ja muodostetaan uutta kulttuuria sekä toimintatapoja.

Kokonaisuuden kannalta yhden toimijan rakenteelliset toiminnot ovat hallittavampia, jolloin rönsyjä ja yhteensopimattomuutta torjutaan tehokkaammin. Tällöin ei kadoteta isojen prosessien tuomia etuja. Vastaavasti yksilöllisempien ratkaisujen tekeminen on mahdotonta, kun ne eivät sovellu isoon kuvaan. Kokonaisuuden kannalta tilannetta ei varmasti helpota, että kaikkien näiden seikkojen pitää kestää kritiikkiä oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden ja käytettävyyden näkökulmista.

Haittoja voivat aiheuttaa liiallinen kilpailu tai kilpailun puute, jonka seurauksena voi syntyä monopoleja. Ongelmia kilpailusta voi aiheutua siinäkin mielessä, että inhimillisyys vähenee, omaisuutta ei hoideta säästöjen tai voiton tavoittelun takia ja vaihtoehtoja ja valinnanmahdollisuuksia voi olla liikaa.

Kilpailun puute näkyy vastaavasti organisaatiossa tavoilla, jotka ilmenevät

  • arjen tarpeiden tunnistamattomuutena
  • keinojen vaihtumisena tavoitteiksi eli organisaatio korostuu, ei sen toiminta
  • kokonaisuuden vinoutumisena

Miten maailma on kehittynyt viime vuosina? Se on yleisesti ottaen pirstaloitunut, mutta toisaalta taas keskittynyt.  Jakautumisteorian periaatteiden mukaisesti 20 prosenttia tekijöistä aiheuttaa 80 prosenttia kuluista. Toinen havainto on se, että esimerkiksi 1-2 prosenttia toimijoista kokoaa nettibisneksen hyödyistä 98-99 prosenttia. Tietointensiivisyys siis tukee luonnostaan keskittymistä, ellei keskittymistä ja monopolisoitumista voida rajata vapaaehtoisesti tai säätelyllä sivuun. Huomioiden, että keskittymisestä saadaan niin hyötyjä kuin myös merkittäviä haittoja.

Tutkimusten mukaan joukoissa on viisaus, mikäli niiden koostumus perustuu erilaisen osaamisen ja kokemusten yhdistämiseen. Heterogeeninen joukko tuottaa parempia ja kestävämpiä ratkaisuja kuin pelkästään asiatuntijoista koostetut homogeeniset joukot. Tästä syystä demokratiaa tarvitaan ratkaisemaan ihmisten arjen inhimillisiä tilanteita ja ongelmia. Asiantuntijat ovat hyviä valmistelijoita ja esittelijöitä, mutta laaja-alainen kritiikki ja oikeat kysymykset saadaan vasta todellisten arkielämän kokemuksen kautta.

Joukkoistamalla pystytään ratkaisemaan erittäin vaikeita ja resursseja syöviä ongelmia tai asiantuntijuutta vaativia tehtäviä. Yksi merkittävimpiä esimerkkejä lienee Linux käyttöjärjestelmän syntyminen vapaaehtoisten työnä. Asioiden joukkoistamisen ehdoton varjopuoli syntyy, jos keskittämisen edut koituvat vain yksityisten sijoittajien ja omistajien hyödyksi. Tällöin eriarvoistuminen on rakenteellista, joka osaltaan vie pohjan pois tulevalta joukkojen elinvoimalta, hyvinvoinnilta ja kestävältä yhteiskuntarakenteelta. Piketty kuvasi ylisuurten pääomatulojen merkitystä sillä, että menneisyys on alkanut syödä tulevaisuutta. Tätä merkitystä ei voi väheksyä, jos pääoma tuottaa enemmän kuin tuotanto ja palkkatyö yhteensä.

Eräs tulevaisuuden haaste on poisoppiminen ja luopuminen.  Tämä tarkoittaisi jonkinlaista käänteistä kulutuksen ja valintojen määrää, jolloin 20/80 sääntö kohdistettaisiin kaiken turhan karsimiseen. Yhteiskunnan toteuttamalla normeerauksella ja lainsäädäntöhankkeilla on pyritty edistämään yksinkertaistamista. Samoin jakamistalous ja kierrätys osaltaan toteuttavat tätä periaatetta. Yritysten palveluliiketoiminnan elementit hyödyntävät myös näitä periaatteita. Yksilötasolla hyödyttömien vaihtoehtojen karsiminen näkyisi heti ja edut olisivat huomattavia, kun rahan tarve tai sen tavoittelu menettäisi merkitystään, kiire vähenisi, elämänrytmi selkiytyisi sekä aikaa jäisi enemmän oikeille ja aidoille asioille.

Politikkojen päätösten varassa ovat monet näistä lähtökohdista ja vaihtoehdoista, mutta löytyykö politiikasta ja elinkeinoelämän päättäjistä esikuvia tai sankaruutta johtamaan kansakuntaa uudistumaan kestävällä ja suomalaisille sopivalla tavalla. Tarvetta, tilaa ja tilausta sankaritarinoille olisi, mutta löytyykö niille toteuttajia? Siis innovoimaan uutta sekä purkamaan ja poisoppimaan vanhaa, joka ei kestä enää ajan vaatimuksia. Sitä ennen pitää saada muodostettua yleinen mielipide osallisuudesta, sen merkityksestä ja osallisuuteen liittyvästä toimintakulttuurista, joilla tuetaan haluttuja muutoksia.

keijohouhala

Keijo Houhala on tekniikan tohtori (TkT), neuvottelija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu