KeijoHouhala

Uusia työkaluja parempaa arkeen

Työelämän ja vapaa-ajan merkityksellisyys syntyy kokemuksista ja näkemyksistä. Me kaikki haluamme olla mukana mielenkiintoisissa, elämyksellisissä ja vaikutuksellisissa asioissa ja toiminnassa.

Aika on ihmisille niukkuustekijä, jota varjellaan. Onneksi oikein käytettynä uudet teknologiat kuten muun muassa sosiaalinen media helpottavat ihmisten arkea. Yhteydenpito on yksinkertaistunut, nopeutunut ja siitä on hävinnyt sidonnaisuus aikaan ja paikkaan.

Ihmisillä on tarve kommunikoida heti tärkeäksi kokemistaan asioista niin työelämässä kuin harrastuksissa. Tarve on myös korostunut, kun se on helpompaa. Kommunikointi on yksi ihmisen perustarpeista. Tärkeitä asioita halutaan jakaa kavereiden ja tuttavien kanssa. Some mahdollistaa kokemusten jakamisen ja tekee sen mahdolliseksi kaikille. Oma ääni ja näkemykset halutaan kuuluville, koetaan että pitää tulla näkyväksi ja kuulluksi.

Yhteiskunnan rakenteet on kytkettävä muutoksiin ja uusiin teknologioihin mukaan. Tänä päivänä on hankala saada esimerkiksi uusia toimijoita yhdistystoimintaan, vaikka asiat sinällään kiinnostavat. Syitä on monia, mutta merkittävimpiä ovat toiminnan aiheuttama ajallinen sidonnaisuus. Ajan menetystä ja vaivaa ei haluta lisää tai ainakaan mitään kokoustamista - junnaamista tai junttaamista. Vapaa-ajalta haetaan aivan jotain muuta eli merkitystä itselle.

  • Mitä sitten tarvitaan elävöittämään kansalaisyhteiskuntaa?
  • Mistä oikeat resurssit harrastuksille, ei byrokratialle?

Somen myötä käynnistyi uusi vallankumous, jonka hyvin harva tajusi heti 2000-luvun alussa. Menossa on muutos, jossa kuluttajat ottavat takaisin roolinsa kommunikoinnin toisena osapuolena. Lehtien passiivinen lukija on muuttunut aktiiviseksi kokijaksi, osalliseksi ja joukkoistujaksi.

Some muutti jo maailman – syntyi kaikille avoin maailma, joka tuottaa tietoa ilman sensuuria ja vastaanottajalla itsellään on suurempi vastuu tiedon tarkistamisesta. Tämän kaiken muutoksen ja kehityksen seurauksena tarvitaan edelleen uusia tuotteita ja palveluita helpottamaan ihmisten arkea.

                      Perinteisesti kanavana on ollut kansanradio, nyt sosiaalinen media.

On aika purkaa turhaksi käyneitä kerroksellisia rakenteita. Ainoastaan perinteet velvoittavat niiden ylläpitämistä. Rinnalle on saatava uudet toimintamallit, jotka pikkuhiljaa päivittävät toimijoiden ja byrokratian kenttää.

Nyt on mahdollisuus palata juurille ja saada lätkää harrastavan kiireinen äiti, tai tanssijan etäisä mukaan lajin toimintaan - ajasta ja paikasta riippumatta.
 

Ihmisten fyysistä vuorovaikutusta ja kohtaamia tarvitaan, mutta asioita voidaan hoitaa paljon uusilla teknologioilla. Onkin päättäjien vastuulla, että viestintä tapahtuu vuorovaikutuksellisesti sekä oikea-aikaisesti viite- ja sidosryhmien kanssa. Tosin se ei onnistu, kun porukoita on vaikea saada koolle.

Teknologia ei siis korvaa ihmisten fyysistä tarvetta kohdata toisiaan, kuten kahvittelua ja kyläilyjä, mutta sillä on mahdollisuus poistaa turhaa kokoustamista ja hallinnointia. Vastuuta uudessakaan reaaliaikaisessa maailmassa ei pääse karkuun, vastuuttomuudesta vaan narahtaa nopeammin.

 

                      Aikaa varsinaiseen asiaan tai harrastamiseen, ei tukitoimintoihin tai byrokratiaan.

 

Nyt on laitettava teknologia töihin rutiineja purkamaan. Silloin vuorovaikutus rakentuu palvelemaan itseämme ja ympäristöämme asioissa, jotka pitää päättää kollektiivisesti, mutteivat edellytä kokoontumista.

 

                      Kuluttajat ja iso yleisö saavat valtaa, kun some-heimot elävät keskuudessamme.

 

Nykyaikainen hyvä viestintä on minimissään oman viiteryhmän, jäsenten osallistamista. Demokratiaksi ei riitä, että pidetään vaalit määräajoin. Vaalien välissä ihmisiä pitää osallistaa tai tarjota siihen aito mahdollisuus. Ylhäältä johtaminen ei saa kannatusta, vaan vaaditaan läpinäkyvyyttä ja avoimuutta sekä monikanavaista yhteisöllisyyttä. Asiakysymyksetkin elävät arjessa ja muuttuvat, jolloin päättäjien pitää kuunnella jäsenten näkemyksiä ja tarpeita. Heillä pitää olla mahdollisuus saada äänensä ja näkemyksenä kuuluviin.

Järjestöjen, yhdistysten, yhteisöjen kuin yritystenkin on aika siirtyä kaksisuuntaiseen vuorovaikutukseen ja kommunikointiin, jotta asiakkaan tarpeet, odotukset ja ihanteet ohjaavat toimintaa.
 

Vastuu siitä, että viesti ja sen merkitys ymmärretään oikein, on viestin antajalla. Tämä korostuu nopeatempoisessa päätöksenteossa. Päättäjä, joka ei osaa kommunikoida selkeästi ja ihmisiä koskettavasti, ei ole ihmisten johtaja.
 

Hyvä digitalisaatio tarkoittaa sitä, että viesti kulkee jäsenistöltä johdolle ja johdolta jäsenistölle ilman välikäsiä, muuttumattomana, ymmärrettävästi ja ennen kaikkea nopeasti. Asioiden merkitys korostuu, kun tieto kulkee molempiin suuntiin. Viestin sisältö demokratisoituu ja asia joukkoistuu. 

Esimerkiksi järjestöissä tiedon kulkeminen ja toiminnan organisoituminen ei voi tapahtua liian moniportaisesti "keskusjohto – liitto – yhdistys/seura – jäsen/harrastaja". Asiat ja niiden merkitys katoavat moniportaisuuteen ja jäsenten näkemykset ovat vaarassa kadota.

Johdosta on saatava suorat kanavat toimijoiden arkeen ja sieltä takaisin, jotta ei tuhlata aikaa, resursseja tai kadoteta sisältöä.

 

Kirjoittajat

Keijo Houhala on väitöskirjatutkija, neuvottelija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän on toiminut pitkään niin päättäjänä kuin valmistelijana kunnissa, järjestöissä, yrityksissä sekä toiminut erilaisissa asiantuntijatehtävissä.

Harri Luuppala on toiminut yritystoiminnan tulosvastuullisissa johto- ja hallitustehtävissä pitkään. Hänellä on laaja kokemus teollisuuden ja finanssialan digitalisaatiosta kansainvälisesti sekä hallitusammattilaisena näköalapaikalla kyberturvallisuus- ja robotiikka-alan yrityksissä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat